EPÄMUKAVUUSALUEELLA VOI MENETTÄÄ NEITSYYTENSÄ

 

 EPÄMUKAVUUSALUEELLA VOI MENETTÄÄ NEITSYYTENSÄ SATUMETSÄN FESTARIT 15.10.23 JÄRVENPÄÄTALO

 

Sunnuntaina menin epämukavuusalueelleni tosin tuttujen ihmisten kera. Kuoronjohtajamme Teijo Lindström toivotteli muutamissa harjoituksissamme kuorolaisia mukaan Satumetsän festareille Järvenpäätalolle 15.10. Kyseessä oli suuri lasten konsertti. Tiesin, että Buffo-kuorossamme on aiemminkin toteutettu pienoismusikaaleja, eriteemaisia pääsiäis-, joulu-, syksy- ja kevätkonsertteja -

puhumattakaan tangokuninkaallisten ja orkesterien kanssa tehdyistä pienoiskiertueista.

Mietin, mikä se tämä sitten on.

 

Kohta olisi tulossa valtava UIT:n joulushow, jossa yli 100 enemmän tai vähemmän nimekästä esiintyjää,

jossa myös kuoromme esiintyy. Kuoromme johtaja tangokuningas Teijo Lindström kun sattuu olemaan Uuden Iloisen Teatterin nykyinen taiteellinen johtaja.

 

Kyselin kuoroharjoituksissa, että mikä tämä Satufestarit oikein on. Teijo lupasi tiedottaa. Päätin osallistua. Tiesin ulkoistuvani osaamisalueeltani. Sain sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä viestin, että huomenna nähdään Järvenpää- talolla klo 12. Ajattelimme sinulle noidan roolia. Festarit alkoivat klo 15.

 

 

 

Itse olin miettinyt, että ehkä olisin joku runoilijasirkka, kun oikeasti on olemassa rukoilijasirkka, joka ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta sitä pelätään sen pelottavan asennon vuoksi. Lisäksi parittelun jälkeen rukoilijasirkkauros menettää usein henkensä, sillä naaras tappaa ja syö uroksen pään jopa jo aktin aikana tai heti kättelyssä. Uros on siis mainio raskausajan ravinnon lähde äidiksi tulevalle.

 

Mutta runoilijasirkkana lausuisin jonkun ehkä itse tekemäni runon, joka sopisi koko perheen kuultavaksi. 

Katsoin peilistä ympäri päätä harottavaa tukkaani, joka ei ollut koko viikonloppuna kampaa nähnytkään...

Tuumasin, ehkä tuossa on hiukan Känkkäränkän näköä. Hattu ja viitta meillä jo on. Noidan nenää ei löytynyt koko kaupungista. Järvenpäätalolla selvisi, että varsinaisen Känkkäränkkän roolin hoitaa Teijo ja minä olen hänen äitinsä.

 

Muissa rooleissa nähtiin muun muassa ihana Maija Mehiläinen, Saku Sammakko, Pingu Pingviini,Late Lammas,

rock-stara Jörö-Jukka ja Sulo-Ville, jonka sukat olivat koko ajan makkaralla kuin laulun Magdaleenalla.

Mukana hengasi apinaorkesteri, johon saatiin mukaan myös yhden kuorolaisen aviopuoliso, että ei monelle tule kahta roolia. Me kaikki siis tanssimme tai esitimme omalla tavalla lauletut kappaleet. Juontajana lumoava Täti-Monika (Helena Suominen) ja hänen kanssaan sekä erikseen lauloivat Teijo Lindström, Marko Kostiainen ja kuoromme sopraano Henna. Laulut esitettiin playbackina tai livenä hiukan roolijaottelusta johtuen.Yleisöäkin saapui paikalle runsaasti vähäisestä mainonnasta huolimatta.

 

 

 

Koko esitys ei suinkaan ollut pelkkää improa vaan Teijo luki käsikirjoituksen ennen h-hetkeä meille kaikille ja suunnittelimme hiukan jokaista esitystä. Jokainen sai myös itse suunnitella omaa tekemistään. Toki Teijo ja Marko olivat tuoneet myös puvustuksen. Känkkäränkkä-Teijo kysyi, että mitäs me Päivi tehdään tuolla lavalla.

Aivan....olin vielä pihalla...hän ehdotti, että minä huolehtisin siitä, että hän ei pääsisi tekemään kaikkia "pahojaan". Minulla oli kyllä Hyvinkään Tigeristä hankittu noitakeppi mukana, jolla pidin kuria ja näyttelisin vihaista känkkäränkkä- muoria.

 

Tuli esityksemme aika ja Känkkäränkkä viuhtoi " äiti"perässään pitkin lavaa koiruuksiaan tekemään. Kohta hän hävisi jonnekin sivulle ja taas palasi. Sitten halattiinkin. Äitikänkkä kuljetti noidan niskavilloista pihalle. Teijo tuumasi: no pitäsköhän alkaa kuntoilla enemmän, kun tuli ihan hirvee hiki.

 

 

Ennen esitystä joukosta puuttui vielä yhden Jorma Kattisen esittäjä. Minua alkoi kiinnostaa kissa, koska minulla on ollut niitä kaikkiaan liki 10 elämäni aikana.

Jorma Kattinen olisi yksi arvovaltainen Tanssii eläinhahmojen kanssa-kisan päätuomareista. Joten hänen tanssiesityksensä olisi hyvin tärkeä( ainakin minun mielestä).

En ole koskaan laittanut mitään eläinhahmopukuja päälleni ja valitin, että mulle ei yleensä yhden koon puvut mahdu. Kaikki kannustivat vain valahtamaan puvun sisään ja vetämään isot kissan tassut ja valtavan pään päähän. Mitenkähän tällä kuumalla asusteella tanssitaan? Mieleen tuli jopa Masked singer....että kuinka ne kestävät sen ajan. Kyselin neuvoa Markolta, joka antoi avuksi vielä punaisen liinan, jota tanssissa käytettäisiin tuomaan esiin esimerkiksi taiteellisuutta. Hän neuvoi myös tekemään kahdeksikkoa, laajoja liikkeitä, että se näyttäisi yleisön silmissä joltain. Kun sitten pyörin lähes viimeisenä hahmona lavalla laulettaessa Ihme ja kumma-kappaletta

meinasi ilma loppua ja olin pyörtyä.  Käännyin välillä selin yleisöön, että sain napattua vähän henkeä. En tiedä teinkö tarpeeksi laajoja kaaria yritin myös vaakaa, että tanssi näyttäisi siltä, että Jorma Kattisen esikuva mahdollinen "Hurma Uotinenkin" sanoisi: ei huano!

 

 

 

 

Kun olin viimeisen piruettini tehnyt lähdin viimein lavalta hiessä ja hapen tarpeessa en tiennyt mitä ajatella tästä kaikesta. Miten tämä esitys ja koko konsertti oli todellisuudessa mennyt. Kukaan ei ollut onnistunut tallentamaan tätä neitsyyden menetystä Jorma Kattisena.

Joku katsojista totesi, että Kattisen tanssi oli ihana...uskalsin hiukan epäillä. Katsoessani J.Kattista kuvassa totesin, että näytän huomattavasti paremmalta Jorma.K:na.

Katsojissa oli myös kuorolaisia lasten ja lastenlastensa kera, jotka kertoivat nauraneensa itsensä kipeiksi. Yksi äiti tuli lapsineen esityksen jälkeen vielä lavalle tutustumaan hahmoihin ja halusi tervehtiä Saku Sammakkoa. "En minä uskalla", totesi lapsi ensin. Häntä rohkaistiin ja hän huomasi, että Saku oli oikein lempeä hienosti tanssiva sammakko.

 

Teksti: Päivi Lappalainen

Kuvat: Eija Liljavirt, Heidi Lindroos ja Zulfia Sorsa

 

 https://ssl.gstatic.com/docs/picker/images/loading-32-v1.gif

 

 

Feikkipersoonia kaikki tyyni

Törmäsin tutkiessani Viestinnän lait-kirjasta sananvapauslakia identiteettivarkauteen. Kuinka montaa se on kohdannut? Siis kun esiinnytään toisena henkilönä hakien usein hyötyä ja tuottaen vahinkoa kaikille asianosaisille. 

Hyvä kysymys on, että onko esiintyminen toisena henkilönä jo identiteettivarkaus vai muuttuuko se sellaiseksi, kun yrittää esimerkiksi hyötyä rahallisesti valeprofiilista. Siitä näyttää olevan rankaisuna vain sakkorangaistus olipa vahinko sitten taloudellista tai muuta. 

Minulle kirjoitti ensimmäisen kerran Instagramissa laulaja Leif Lindeman henkilökohtaisen viestin ja kehui, kuinka mukavaa on, kun olen hänen faninsa. Pyysi myös kertomaan hänen laulamat lempilaulunsa. Olin varmaan Facebookissa muutaman tykkäyksen laittanut. Viestin siinä muutaman kerran ja hän kertoi haluavansa viestitellä yksityisesti, jos annan sähköpostiosoitteeni. Hetken mietin, näytin profiilia tyttärilleni. He kehottivat tekemään ilmiannon ja poistamaan feikkipersoonan. Myöhemmin oikea Leif Lindeman laittoi minulle Facbookissa "paras fani"-merkinnän, vaikka en nyt aina niin aktiivinen ole ollut. 

 Seuraavaksi minulle kirjoitteli Renny Harlin. Ihmettelin, että miksi noin suuri tähti tahtoisi keski-ikäisen naisen juttuseuraa. Kunnes paljastui, että oli tulossa muka Hyvinkäälle tekemään vierailun ja parhaat fanit pääsevät eturiviin. Paljonko olisin valmis maksamaan lipusta? Ehdottivat 1500 euroa. Ymmärsin ilmiantaa. Sen jälkeen Laura Voutilainen alkoi lähetellä Facebookissa ehdotuksia, että josko haluaisin tavata hänet keikalla joko Helsingissä tai muualla. Saisin ikuisen sopimuksen 2,5 tonnilla....Laura Voutilaisen feikkipersoona lähetti oikein hienon taulun, jossa lukee, että Lauralla on ikuinen tapaamisoikeus minun kanssani. Lähettäjä tai henkilö on varmaaankin ulkomaalainen, koska suomen kieli ei oikein taivu ja hän luuli minua mieheksi. Huijareilla tuntuu olevan aikaa. Miten nämä henkilöt saadaan kuriin? Tuntuu, ettei tänä päivänä voi enää mihinkään luottaa.

Lisäyksenä edelliseen, että feikki-Renny halusi viestitellä Telegramin kautta, että on salaista. Siitä vedin hiukan johtopäätöksiä, että minkä maalainen feikki-tyyppi voisi olla. En saanut selville. Kovasti hän esitti turvallista perheen isää ja sanoi, että tämä viestittely ei saa missään nimessä tulla kenenkään tietoon, että perhe on tärkein voimavaransa. Liikun ehkä aika vaarallisilla vesillä, mutta kaikki nuo edm. olen ilmiantanut. Sitä en sitten tiedä, ovatko jääneet kiinni ja saaneet ansionsa mukaan. Voutilaisen lisäksi kuoromme Facebook-sivulla oli varoitus feikki-Teijosta. Kuoromme perustaja ja johtaja on tangokuningas Teijo Lindström ja hänenkin identiteettiään on käytetty väärin. Teimme ennen joulua 2022 kaksi joulukonserttia toinen muun muassa Orimattilan kirkkoon. Näytin Facebookissa muutamia konsertissa otettuja kuvia. Liekö tämänkerttainen feikki-Teijo
saaneen vihiä siitä sen verran, että pyysi minua Facebook-kaverikseen ja toivotteli jumalan siunausta perheelleni ym... hyvää. Kiitos kovasti. Tosin hän ei ilmeisesti tiennyt, että olin jo Teijon Facebook-kaveri hänen kaksilla sivustoillaan.

Viime viikonloppuna minua lähestyi taas Instagramissa Popedan kitaristi Costello Hautamäen "entinen avustaja" ja kehui, kuinka paljon olen auttanut Costelloa hänen musiikkiurassaan ja he rakastavat minua. Minun pitäisi ottaa henkilökohtainen yhteys Costelloon. No, koska olen tutustunut Vesa Hautamäkeen jo vuonna 1983 niin laitoin Costellolle tämän "höpötyksen" ja viestin, että taitaa hänellä kuitenkin olla muita läheisempiä ystäviä kuin minä. Hän totesi samaa, että huijareita on liikkeellä. Laura Voutilaisellekin lähetin saamani taulun =tiedotteen ja hänkin sanoi, että tällaisista huijareista on tullut todellinen riesa. Taidan poistaa kaikki tämäntyyppiset persoonat enkä kuluta aikaani heihin enempää. Seuraavana tuo Costello Hautamäen " entisen avustajan viesti" :

Olet vaikuttanut niin syvästi Costello Hautamäen uraan kommenteillasi ja tykkäyksilläsi, rakkaudellasi ja tuellasi. Kiitosviesti ei voinut ilmaista kiitollisuuttamme, rakastamme sinua❤️, Costello Hautamäki toivoo, että kirjoitat hänelle henkilökohtaisesti, kiitos. Nimeni on Anneli Saku ja olen ollut hänen henkilökohtainen avustajans

Päivi Lappalainen

 MAISEMA ENNEN SADETTA  pientä analyysia

( Ilmaisia kuvia aiheesta RahulPandit )                                                                                                                                                              

Kävin joskus pari vuotta sitten yhden Tommi Parkon kirjoituskurssin ja tässä yksi tehtävä, jossa piti analysoida hiukan valitsemansa runoilijan runoutta. Tämä on nopeasti tehty tehtävä.
Runoilija Harri Hertellin kirjasta Maisema ennen sadetta, (2016. Kustantaja:Sammakko) pidin kovasti.

 

 

Harri Hertell:

Maisema ennen sadetta

Olen lukenut Hertellin kirjaa Maisema ennen sadetta.

Halusin ottaa kirjan, josta tajuan jotain, että pystyn analysoimaan kerrontaa.

Siinä on henkilö, joka tekee ja kokee.

Ihanan rauhallinen ja levollista kerrontaa sisältävä teos.

jossa yksinäisyyttä ja/tai rakastetun ikävää kuvataan esimerkiksi seuraavanlaisesti

Kuin tuuli

olen mykkä

ilman kosketusta

narisee metsä

Keinu narisee kuin pilkaten

miksei tyttöni tule?

Kun lukee teosta pidemmälle, huomaa, että yksinäisyys on

lapsen odotusta, puoliso odottaa esikoista. Ehkä lapsen odotus

on sen verran erikoinen ajanjakso, että se herättää molemmissa

vanhemmissa esimerkiksi pelkoa ja iloa. 

Minä-muotoinen kertoja tässä runossa.

Seuraavassa runossa on käytetty fragmentarisuutta:

Tämä ihana

viettelevä pakko

etten enää koskaan

ja juuri sen takia

vastustamatonta.

Kirja on täynnä toinen toistaan rauhaisampia kuvia tästä hetkestä.

Simultaanisuutta.

Tälle polulle

on helppo kuvitella mitä vain:

hevoset

käärmeet

itkuiset lapset.

En vielä haluaisi

kääntyä takaisin.

Riimiä kirjassa käytetään tosi vähän eivätkä ne liitä toisiinsa ainakaan 

kovin paljon mitään, mikä ei jo kuuluisi yhteen. Sinänsä yllätyksetöntä,

mutta yksi riimiruno sopii kokoelman tunnelmaan mainiosti.

Kerronta pyörii nykyhetkessä, jossa vaihtelevat kesä, syksy ja talvi.

Tule

tule vaan

älä pelkää tulevaa

mennään tanssimaan

alle kuun katsomaan

mitä yö on valmis antamaan!

Assosiatiivista kerrontaa edustaa esimerkiksi seuraava runo:

Kesä kaupungissa

ja loputtomat tietyömaat

ulkopuolella motarilla

asvaltti kiiltävää

uutta

ei merkitystä minne menemme

tästä eteenpäin

on aina kiire.

Tunnelma on hieman pettynyt

ja vietetään kesää myös kaupungissa, jossa

mieleen tulevat jatkuvat Helsingin tietyömaat.

Välinpitämättömyyden tuntu ja lapsiarjessa

aina kiire.

Edellinen runo tarjoaa täysin erilaisen kuvan kuin

esimerkiksi seuraava:

Valoa ei riitä enää riitä

kovin pitkäksi aikaa

paljasta maisemaa

kalpeita sääriä

hauraan kaislikon soittaessa

minut terveeksi

en kaipaa

kuin lattialla päriseviä

pyöreitä kasvoja.

Runoissa on vähän ellipsiä, mutta kuten sanottu

tänä aikana, kun kaiken voi tehdä etänä

onkin mukavaa ainakin haaveilla olevansa kesämökillä

ja ladata akkunsa täyteen.

Seuraavissa pysäytetty hetki, ja etenkin alemmassa runossa on

toisiinsa kuulumattomia asioita : katsella katoavia saaria meissä jokaisessa.

metafora.

Saari tyhjä

täynnä syksyä

sudenkorennot kuolleet

kivien

kantojen päälle

kukin sijoilleen.

---

On ylevää

puhua linnuista

katsella katoavia saaria

meissä jokaisessa.

Kuvallista aforistista kerrontaa on myös seuraavassa:

Olut maistuu hylätyltä kylältä

ilta hitaalta hukkumiselta

Runoissa toistuu jatkuvasti luonto ja vuodenajat: kesä ja syksy ja pikkuhiljaa valmistaudutaan talveen. Kirjassa käytetään kuten jo olen aiemmin kertonut vertauksia, kuvia, mutta myös metaforia.

Kahvi kuivuu kuppiin

maisemaksi

jossa yksinäiset vuoret.

Haluaisin vaeltaa siellä.

Seuraavassa on personifikaatio tai kokevan henkilön tunnetta kuvaa ranta, jota aallot hyväilevät...runossa on myös assosiatiivisuutta

Ranta kieltää nauttivansa 

aaltojen pehmeistä kosketuksista

laiturin narinan 

hiipivästä mielihyvästä.

Kertojan tai puhujan ikää voi arvioida kirjassa (jos ei tiedä tekijästä) siitä, että hän on tulossa isäksi, hänellä on appiukko ja vaimo,

Ilman paitaa

jätän hyvästejä nuoruudelle

rikkinäiselle auringolle

Sinä odotat lasta

hylätyn ladon rikkinäisestä ikkunasta

kurkistaa huuhkaja.

 

Kirjassa on tarina, ja henkilöitä kuten äiti, appiukko, mies ja vaimo.

Myös analogista kerrontaa.

Kevät

katselen ylpeänä miten vatsasi kasvaa

jokainen yö

kuu käy taivaalla

vähän suurempana

kunnes kesällä

vatsasi on jo valtava

se näkyy katsomatta

elokuisina iltoina

tunnustelen levottomana kumpua

odotan sadonkorjuuta

kun joku sisälläsi soittaa kylkiluita

kuin ksylofonia

ja minun täytyy katsoa ulos ikkunasta

punaisena nousevaa aurinkoa

pitää sinua kädestä ja kannustaa

kohti nälkäänsä huutavaa syksyä

myrskyä

joka heiluttaa puita

molemmin puolin taloa

--------

Lapsi sylissä

ei tahdo yltää äitinsä rinnalle

olen tässä

kaiken välissä

katselen kunniapaikalta

hiljaa myhäillen.

Ehkä lavarunoilijana ja Poetry Connectionin perustajana tunnetun helsinkiläisen Harri Hertellin runot puhuttelevat siksi, että ne eivät sisällä mitään kikkailua vaan ovat rauhallisia tulevan ja olevan perheen isän runoja, joissa hän haluaa olla ja on mahdollisimman rehellinen ja kannustaa itseään hyvään; olemaan hyvä mies ja isä lapsilleen, antaa anteeksi myös omalle isälleen tämän mahdolliset ?"virheet".

Hän onkin saanut paljon kehuja juuri siksi, että on aukaissut tietynlaisen miespuhujuuden Suomen runomarkkinoilla: hän uskaltaa olla aidosti isä ja mies, joka rakastaa perhettään.

Sellainen moni muukin mies on, mutta Hertell tekee sen avoimesti rja julkisesti runojensa kautta, jotka eivät sisällä mitään temppuja. Hänen myöhempi tuotantonsa ottaa enemmän kantaa maailmantilanteisiin, rasismiin, mutta puhuu myös pienen ihmisen mahdollisuudesta tehdä asioita hyvin tai pitäisikö sanoa, että kannustaa siihen ainakin omalla esimerkillään. Itse hän ei sano olevansa hyvä isä, mutta pyrkii siihen.

Päivi Lappalainen

 Uudenmaan Kirjoittajat ry - Nylands Skribenter rf

Päivi Lappalaisen Villikon vauhtivuodet liftaten -kirjasta

 

 

Juice Leskinen, Sielun veljet ja SIG-yhtye poimivat nuoren liftari-Päivin keikkabussiensa kyytiin

 

Päivi Lappalainen liftasi 17–20 -vuotiaana festareille ja keikoille. Lappalainen kirjoitti matkoistaan kesällä julkaistun omakustannekirjan. 

Oli kesäyö 1980-luvulla. Kaksi nuorta naista seisoi peukalot pystyssä tien laidassa. Pimeydestä lähestyi bussi, pysähtyi  ja otti liftarit kyytiin. Se oli SIG-yhtyeen keikkabussi. Matka jatkui. Jossain vaiheessa kaikki nukahtivat. Myös kuski. 

Toinen tarinan nuorista naisista on Päivi Lappalainen. Lappalainen kirjoitti nuoruusvuosiensa liftausmatkat kirjaksi. Omakustanne Villikon vauhtivuodet liftaten julkaistiin kesällä 2020.  

– Halusin tallentaa lapsilleni ja jälkipolville hauskat muistot, sanoo tuore mummi. 

Hyvinkääläinen Marko Suomi haastatteli Päivi Lappalaista musiikista, liftaamisesta ja Villikon vauhtivuodet lifatten-kirjan teosta. Podcast nauhoitettiin elävän yleisön edessä Hyvinkään pääkirjastossa 10.10.2020.

Lappalainen esitteli kirjaansa ja kertoi kirjoittamisestaan Hyvinkään kirjastossa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10. lokakuuta. Tilaisuudesta otetusta kuvasta katsoo suosituksen mukaisesti maskiin pukeutunut Lappalainen. 

– Kirjan julkistamistilaisuutta en kesällä järjestänyt. Kun kukaan ei halunnut siihen osallistua koronan vuoksi. 

Päivätyökseen ruokapalveluvastaavana toimiva Lappalainen on kirjoittamisen moniosaaja: runokirjoja, sanoituksia, lehtijuttuja ja pienoisromaani. 

– Kirjoituskurssilla ohjaaja sanoi, että keskity johonkin lajiin. Mutta, kun en pysty! Kaikki kirjoittaminen kiinnostaa. 

 

Lifttaustarinakilpailu

 

Lappalainen ideoi myös matka- ja liftaustarinakisan. Kilpailuun tuli sopivasti osallistujia. Voittajat julkaistaan syyskuussa 2021. Palkintotilaisuus järjestetään Hyvinkään pääkirjastossa Alakulttuuripäivänä 4.9.2021 klo 13.30 alkaen.

Alakulttuuripäivä on Perttu Häkkisen säätiön perustama marginaalitaidetta kunnioittava uusi, toivottavasti perinteeksi muodustuva päivä. Lappalainen on kisan päävastaava. Kilpailun takana on tarina-ryhmä, jonka tuomaristoon kuuluu myös toimittaja Ulla Veirto ja Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n pj Kirsi Komulainen. Siihen sai vapaasti osallistua 30.10.2020–30.6.2021 välisenä aikana fakta- ja/tai fiktiotarinalla tai -runolla.

Liftausreissuilla syntyi romansseja.

 

Moottoritie oli kuuma

 

Nuoruuttaan Lappalainen eli 1980-luvun alkupuolen Suomessa. Radioissa soi Nuorten sävellahja.  Neuvostovalmisteinen Lada oli suosittu auto. ”Lujaa laatua Lada” mainosti mainostarra. MicMac-farkut löytyivät lähes jokaisen nuoren vaatekaapista. Tytöt kirjoittivat salaisuuksiaan teinikalentereihin. Ja liftaaminen oli nuorisolle ilmainen ja yleinen tapa liikkua. 

Pelle Miljoona lauloi: ”Moottori tie on kuuma”. Ja sitä se Lappalaiselle ystävineen oli. Ystävykset nostivat peukalon pystyyn tien laidassa ja antoivat tien viedä. Matka oli seikkailu. Kerran kyytiin poimi Sielun veljet -bändi. 

Matkalla Nastolaan, Juice Leskisen ja bändinsä keikalle, kohdalle pysähtyi bändin keikka-auto, joka otti liftarit kyytiin. Keikka kului eturivissä bändin mukana moniäänisesti laulaen. Keikan päätteeksi Leskinen kehui Lappalaisen ja ystävänsä laulua. Ja toivotti hyvää kotimatkaa koko yleisölle.  

– Mieleen on jäänyt eräs kyydin tarjonnut nuori yrittäjämies. Hän oli konkurssin partaalla. Mutta tarjosi silti vastusteluistamme huolimatta kahvit ja sämpylät huoltoasemalla. 

Pelottavin kokemus oli, kun kuski oli juonut kaljaa ja ottanut lääkkeitä. Liftarit huomasivat kuskin kunnon liian myöhään. Matka päättyi, kun poliisi pysäytti oudosti liikkuneen auton.

Kesäisin tie vei festareille ympäri Suomea. Tutuksi Lappalaiselle tulivat muun muassa Provinssirock, Saapasjalkarock  ja Kuusrock, mutta myös legendaariset Tuuliajolla-kiertueet. 

– Festareista muistuu aina kesä, iloinen mieli ja mielen vapaus. 

Lappalainen näki festareilla ja keikoilla sen ajan nimekkäimmät bändit Eppu Normaalin, Hassisen koneen, SIG:in, Popedan sekä J. Karjalaisen, Juice Leskisen ja Pelle Miljoonan bändeineen. 

 

Tulevaisuuden suunnitelmat?

 

Tällä hetkellä Lappalainen käy päivätyössään, tekee runoja, sanoituksia, sävellyksiä  ja lehtijuttuja. Nauttii mummina olemisesta. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi lokakuussa 2020. 

-Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu luonnollisesti kirjoittaminen, oman kielen kehittäminen ja säveltäminen, koska pääsin kolmen parhaan joukkoon Elias Patrikaisen järjestämässä sävellyskilpailussa 2020. En lähde liikaa rajaamaan.

Miten alun liftausmatka päättyi? Onnellisesti. Kaikki heräsivät törmäykseen. Bussi oli osunut sillan kaiteeseen. Bussi ja matkustajat olivat kunnossa. Matka jatkui aamuyössä. 

 

Nämä Lappalainen muistaa 80-luvulta: 

∙ Ruoka? Reissumies-leipä, Olympia-sulatejuusto, Trip-mehu 

∙ Vaate? Levi’s-farkut, ukko-paita, liivi 

∙ Biisi? "Miksi taivas on vain pienille enkeleille" SIG, ”Yö” Popeda, “ Nescio” The Nits 

∙ Muusikko? Juice Leskinen, Yari 

∙ Esine? Suomen maantiekartta, uimapuku, elektroninen kirjoituskone 

Kuka? 

Päivi Lappalainen, 57 

Ruokapalveluvastaava, runoilija, kirjailija, freelancer-toimittaja 

Mikä? 

Kirja ”Villikon vauhtivuodet liftaten” 

Vastuullinen kustantaja: Päivi Lappalainen 

Valmistaja: Bookea.fi, painettu EU:ssa, 2020 

 

Teksti: Sari Ruuskanen 2020