Uudenmaan Kirjoittajat ry - Nylands Skribenter rf

Päivi Lappalaisen Villikon vauhtivuodet liftaten -kirjasta

 

 

Juice Leskinen, Sielun veljet ja SIG-yhtye poimivat nuoren liftari-Päivin keikkabussiensa kyytiin

 

Päivi Lappalainen liftasi 17–20 -vuotiaana festareille ja keikoille. Lappalainen kirjoitti matkoistaan kesällä julkaistun omakustannekirjan. 

Oli kesäyö 1980-luvulla. Kaksi nuorta naista seisoi peukalot pystyssä tien laidassa. Pimeydestä lähestyi bussi, pysähtyi  ja otti liftarit kyytiin. Se oli SIG-yhtyeen keikkabussi. Matka jatkui. Jossain vaiheessa kaikki nukahtivat. Myös kuski. 

Toinen tarinan nuorista naisista on Päivi Lappalainen. Lappalainen kirjoitti nuoruusvuosiensa liftausmatkat kirjaksi. Omakustanne Villikon vauhtivuodet liftaten julkaistiin kesällä 2020.  

– Halusin tallentaa lapsilleni ja jälkipolville hauskat muistot, sanoo tuore mummi. 

Hyvinkääläinen Marko Suomi haastatteli Päivi Lappalaista musiikista, liftaamisesta ja Villikon vauhtivuodet lifatten-kirjan teosta. Podcast nauhoitettiin elävän yleisön edessä Hyvinkään pääkirjastossa 10.10.2020.

Lappalainen esitteli kirjaansa ja kertoi kirjoittamisestaan Hyvinkään kirjastossa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10. lokakuuta. Tilaisuudesta otetusta kuvasta katsoo suosituksen mukaisesti maskiin pukeutunut Lappalainen. 

– Kirjan julkistamistilaisuutta en kesällä järjestänyt. Kun kukaan ei halunnut siihen osallistua koronan vuoksi. 

Päivätyökseen ruokapalveluvastaavana toimiva Lappalainen on kirjoittamisen moniosaaja: runokirjoja, sanoituksia, lehtijuttuja ja pienoisromaani. 

– Kirjoituskurssilla ohjaaja sanoi, että keskity johonkin lajiin. Mutta, kun en pysty! Kaikki kirjoittaminen kiinnostaa. 

 

Lifttaustarinakilpailu

 

Lappalainen ideoi myös matka- ja liftaustarinakisan. Kilpailuun tuli sopivasti osallistujia. Voittajat julkaistaan syyskuussa 2021. Palkintotilaisuus järjestetään Hyvinkään pääkirjastossa Alakulttuuripäivänä 4.9.2021 klo 13.30 alkaen.

Alakulttuuripäivä on Perttu Häkkisen säätiön perustama marginaalitaidetta kunnioittava uusi, toivottavasti perinteeksi muodustuva päivä. Lappalainen on kisan päävastaava. Kilpailun takana on tarina-ryhmä, jonka tuomaristoon kuuluu myös toimittaja Ulla Veirto ja Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n pj Kirsi Komulainen. Siihen sai vapaasti osallistua 30.10.2020–30.6.2021 välisenä aikana fakta- ja/tai fiktiotarinalla tai -runolla.

Liftausreissuilla syntyi romansseja.

 

Moottoritie oli kuuma

 

Nuoruuttaan Lappalainen eli 1980-luvun alkupuolen Suomessa. Radioissa soi Nuorten sävellahja.  Neuvostovalmisteinen Lada oli suosittu auto. ”Lujaa laatua Lada” mainosti mainostarra. MicMac-farkut löytyivät lähes jokaisen nuoren vaatekaapista. Tytöt kirjoittivat salaisuuksiaan teinikalentereihin. Ja liftaaminen oli nuorisolle ilmainen ja yleinen tapa liikkua. 

Pelle Miljoona lauloi: ”Moottori tie on kuuma”. Ja sitä se Lappalaiselle ystävineen oli. Ystävykset nostivat peukalon pystyyn tien laidassa ja antoivat tien viedä. Matka oli seikkailu. Kerran kyytiin poimi Sielun veljet -bändi. 

Matkalla Nastolaan, Juice Leskisen ja bändinsä keikalle, kohdalle pysähtyi bändin keikka-auto, joka otti liftarit kyytiin. Keikka kului eturivissä bändin mukana moniäänisesti laulaen. Keikan päätteeksi Leskinen kehui Lappalaisen ja ystävänsä laulua. Ja toivotti hyvää kotimatkaa koko yleisölle.  

– Mieleen on jäänyt eräs kyydin tarjonnut nuori yrittäjämies. Hän oli konkurssin partaalla. Mutta tarjosi silti vastusteluistamme huolimatta kahvit ja sämpylät huoltoasemalla. 

Pelottavin kokemus oli, kun kuski oli juonut kaljaa ja ottanut lääkkeitä. Liftarit huomasivat kuskin kunnon liian myöhään. Matka päättyi, kun poliisi pysäytti oudosti liikkuneen auton.

Kesäisin tie vei festareille ympäri Suomea. Tutuksi Lappalaiselle tulivat muun muassa Provinssirock, Saapasjalkarock  ja Kuusrock, mutta myös legendaariset Tuuliajolla-kiertueet. 

– Festareista muistuu aina kesä, iloinen mieli ja mielen vapaus. 

Lappalainen näki festareilla ja keikoilla sen ajan nimekkäimmät bändit Eppu Normaalin, Hassisen koneen, SIG:in, Popedan sekä J. Karjalaisen, Juice Leskisen ja Pelle Miljoonan bändeineen. 

 

Tulevaisuuden suunnitelmat?

 

Tällä hetkellä Lappalainen käy päivätyössään, tekee runoja, sanoituksia, sävellyksiä  ja lehtijuttuja. Nauttii mummina olemisesta. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi lokakuussa 2020. 

-Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu luonnollisesti kirjoittaminen, oman kielen kehittäminen ja säveltäminen, koska pääsin kolmen parhaan joukkoon Elias Patrikaisen järjestämässä sävellyskilpailussa 2020. En lähde liikaa rajaamaan.

Miten alun liftausmatka päättyi? Onnellisesti. Kaikki heräsivät törmäykseen. Bussi oli osunut sillan kaiteeseen. Bussi ja matkustajat olivat kunnossa. Matka jatkui aamuyössä. 

 

Nämä Lappalainen muistaa 80-luvulta: 

∙ Ruoka? Reissumies-leipä, Olympia-sulatejuusto, Trip-mehu 

∙ Vaate? Levi’s-farkut, ukko-paita, liivi 

∙ Biisi? "Miksi taivas on vain pienille enkeleille" SIG, ”Yö” Popeda, “ Nescio” The Nits 

∙ Muusikko? Juice Leskinen, Yari 

∙ Esine? Suomen maantiekartta, uimapuku, elektroninen kirjoituskone 

Kuka? 

Päivi Lappalainen, 57 

Ruokapalveluvastaava, runoilija, kirjailija, freelancer-toimittaja 

Mikä? 

Kirja ”Villikon vauhtivuodet liftaten” 

Vastuullinen kustantaja: Päivi Lappalainen 

Valmistaja: Bookea.fi, painettu EU:ssa, 2020 

 

Teksti: Sari Ruuskanen 2020

 

 

Kirja- arvio: Pikku-Peikon Rusettipuumetsä

https://www.ukir.info/kirja-elias/kirja-arviot-2021/8-7-2021-pikku-peikon-rusettipuu/

8.7.2021 Pikku-Peikon Rusettipuumetsä – Ulla Welin Ulla Welin: Pikku-Peikon Rusettipuumetsä Neirol-kustannus Kirjan kuvitus: Britta Munsterhjelm Sidottu, kovakantinen, 64 s. Ilmestynyt elokuussa 2020. ISBN 978-952-7405-03-1 

 

Pikku-Peikon Rusettipuumetsä 

Sain jo aikaa sitten Ulla Weliniltä hänen jälkipolville kirjoittamansa lorukirjan nimeltään Pikku-Peikon Rusettipuumetsä. Hän on julkaissut aiemmin muun muassa historiikkeja, romaaneja ja 16 runokirjaa. 

Minun äitini ei lukenut satuja eikä loruja lapsilleen, vaikka olikin kovin perinteinen ja pullantuoksuinen, sen sijaan hoitajani Irja luki joskus minulle Hannua ja Kerttua. Ei tullut lapsena tutuksi Kirsi Kunnas tai Ilpo Tiihonen, joita taas kirjailija Welin kertoo ihailleensa. 

Welinin 2020 julkaistu lorukirja avaa yhteiskunnan, jossa seikkailevat hyvikset, pahikset, peikot, prinsessat ja eläimet. Se alkaa runolla tarhaan lähdöstä, kun kengät eivät löydä oikeisiin jalkoihin. Aikuisilla on joka-aamuinen kiire, mutta lapsi ehtii tutkia matkan varrella ympäristöään: 

- Katso äiti lehtiä noita, nehän ovat kuin kultakolikoita! 

Kirjan rusettipuumetsä sijaitsee silmäluomien takana, kahden korvan välissä, jossa on linna. Linnassa kahdeksan prinsessaa ja prinssiä: satumaa, joka sisältää noidat, sammakot, ahneet, lierot, keijut ja menninkäiset. Sille löytynee elämässä vertailukohtia. 

 Prinsessat syövät pizzaa ja kapinoivat. Aloittelevien prinsessojen on hankala sopeutua monien etikettien maailmaan. Nämä prinsessat eivät hae tyttöydelleen pelkkää pönkitystä, vaan kokeilevat rohkeasti rajojaan riehumalla, jalkaa polkemalla ja kiipeilemällä puuhun. Viimein prinsessat pääsevät myös tanssiaisiin, jossa yksi neitosista lahjoittaa tanssikavaljeerilleen hiuskiehkuran muistoksi. Tätä tanssikaveri, joka on hovipoika, säilyttää medaljonkinaan koko elämänsä. Näin eri yhteiskuntaluokat kohtaavat. 

Draamaa riittää, kun peikko varastaa linnan kauhan, niin noita taikoo sen madoksi ja sen jälkeen vielä koivuksi. Tästäpä peikko suuttuu ja viimein noita murtaa taian: 

 - murluu murluu, taika takaisin tuu. Mikä on nyt puu, se olkoon kauha. Ja siitä seuraa oikea rauha. 

 Taiston jälkeen peikko saa idean ripustaa kaikista prinsessojen pihalle tippuneista lettinauhoista rusettipuumetsän. Siitäpä oiva nimi kirjalle, joka sisältää loruja, riimirunoja, mutta myös muutaman Kalevalamittaisen säkeen. Monet lorut taipuvat myös lauluiksi. (Toiveenani on saada säveltää ainakin yksi.) 

 Teos on kepeä ja helppo lukea; omistettu jälkipolville, kuten iso-iso-mummo Welin kirjan omistuskirjoituksella kertoo. Kirjan kuvat ovat Britta Munsterhjelmin, ja kirjailijan kasvokuva Teija Loposen ottama. Kustantaja: Neirol-kustannus. 

Tutustuin teosta lukiessa myös hiukan Kaarina Helakisan ja Marjatta Kurenniemen tuotantoon ja koin yhtäläisyyttä vain hiukan aihepiireissä ja siinä, että tekstit ovat pääasiassa loruja. 

 - Kirjan syvin idea on siinä, että minusta tämän päivän puhekieli on karmeaa suomen, englannin ja tietokonekielen sekoitusta. Uskon, että kun lapselle luetaan loruja ja riimejä, hänelle jää takaraivoon suomen kielen rytmi ja moninaisuus. Tärkeää myös se, että kielellä voi leikkiä ja siinä on huumoria. Tämän päivän arkikieli on niin tosikkoa, että hirvittää, avautuu Ulla Welin. 

 En muista oikein yhtään tunnettua lorua, jota minulle olisi lapsena luettu. En valita, sillä meillä laulettiin ja tanssittiin. Isä souvatteli ennen nukkumaanmenoa minua: "aa tuutilullaa annapa pissin tulla ja jos sieltä tulloo kakkaakkii nii anna sennii tulla!" 

 Kiitos tästä lahjakirjasta Ulla Welin. Hyviä lukuhetkiä niille sadoille, jotka toivottavasti tämän luettuaan ryntäävät kirjastoon tai tilaamaan kirjan. 

P.s paketoin teosta lapsenlapselleni Aleksanderille syntymäpäiviä odotellen. 

Teksti:  Päivi Lappalainen