EPÄMUKAVUUSALUEELLA VOI MENETTÄÄ NEITSYYTENSÄ SATUMETSÄN FESTARIT 15.10.23 JÄRVENPÄÄTALO
Sunnuntaina menin
epämukavuusalueelleni tosin tuttujen ihmisten kera. Kuoronjohtajamme Teijo
Lindström toivotteli muutamissa harjoituksissamme kuorolaisia mukaan Satumetsän
festareille Järvenpäätalolle 15.10. Kyseessä oli suuri lasten konsertti. Tiesin,
että Buffo-kuorossamme on aiemminkin toteutettu pienoismusikaaleja,
eriteemaisia pääsiäis-, joulu-, syksy- ja kevätkonsertteja -
puhumattakaan tangokuninkaallisten ja orkesterien kanssa tehdyistä pienoiskiertueista.
Mietin, mikä se tämä sitten on.
Kohta olisi tulossa valtava UIT:n joulushow, jossa yli 100 enemmän tai vähemmän nimekästä esiintyjää,
jossa myös kuoromme esiintyy. Kuoromme johtaja tangokuningas Teijo Lindström kun sattuu olemaan Uuden Iloisen Teatterin nykyinen taiteellinen johtaja.
Kyselin kuoroharjoituksissa, että mikä tämä Satufestarit oikein on. Teijo lupasi tiedottaa. Päätin osallistua. Tiesin ulkoistuvani osaamisalueeltani. Sain sitten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä viestin, että huomenna nähdään Järvenpää- talolla klo 12. Ajattelimme sinulle noidan roolia. Festarit alkoivat klo 15.
Itse olin miettinyt, että ehkä olisin joku runoilijasirkka, kun oikeasti on olemassa rukoilijasirkka, joka ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta sitä pelätään sen pelottavan asennon vuoksi. Lisäksi parittelun jälkeen rukoilijasirkkauros menettää usein henkensä, sillä naaras tappaa ja syö uroksen pään jopa jo aktin aikana tai heti kättelyssä. Uros on siis mainio raskausajan ravinnon lähde äidiksi tulevalle.
Mutta runoilijasirkkana lausuisin jonkun ehkä itse tekemäni runon, joka sopisi koko perheen kuultavaksi.
Katsoin peilistä ympäri päätä harottavaa tukkaani, joka ei ollut koko viikonloppuna kampaa nähnytkään...
Tuumasin, ehkä tuossa on hiukan Känkkäränkän näköä. Hattu ja viitta meillä jo on. Noidan nenää ei löytynyt koko kaupungista. Järvenpäätalolla selvisi, että varsinaisen Känkkäränkkän roolin hoitaa Teijo ja minä olen hänen äitinsä.
Muissa rooleissa nähtiin muun muassa ihana Maija Mehiläinen, Saku Sammakko, Pingu Pingviini,Late Lammas,
rock-stara Jörö-Jukka ja Sulo-Ville, jonka sukat olivat koko ajan makkaralla kuin laulun Magdaleenalla.
Mukana hengasi apinaorkesteri, johon saatiin mukaan myös yhden kuorolaisen aviopuoliso, että ei monelle tule kahta roolia. Me kaikki siis tanssimme tai esitimme omalla tavalla lauletut kappaleet. Juontajana lumoava Täti-Monika (Helena Suominen) ja hänen kanssaan sekä erikseen lauloivat Teijo Lindström, Marko Kostiainen ja kuoromme sopraano Henna. Laulut esitettiin playbackina tai livenä hiukan roolijaottelusta johtuen.Yleisöäkin saapui paikalle runsaasti vähäisestä mainonnasta huolimatta.
Koko esitys ei suinkaan ollut pelkkää improa vaan Teijo luki käsikirjoituksen ennen h-hetkeä meille kaikille ja suunnittelimme hiukan jokaista esitystä. Jokainen sai myös itse suunnitella omaa tekemistään. Toki Teijo ja Marko olivat tuoneet myös puvustuksen. Känkkäränkkä-Teijo kysyi, että mitäs me Päivi tehdään tuolla lavalla.
Aivan....olin vielä pihalla...hän ehdotti, että minä huolehtisin siitä, että hän ei pääsisi tekemään kaikkia "pahojaan". Minulla oli kyllä Hyvinkään Tigeristä hankittu noitakeppi mukana, jolla pidin kuria ja näyttelisin vihaista känkkäränkkä- muoria.
Tuli esityksemme aika ja Känkkäränkkä viuhtoi " äiti"perässään pitkin lavaa koiruuksiaan tekemään. Kohta hän hävisi jonnekin sivulle ja taas palasi. Sitten halattiinkin. Äitikänkkä kuljetti noidan niskavilloista pihalle. Teijo tuumasi: no pitäsköhän alkaa kuntoilla enemmän, kun tuli ihan hirvee hiki.
Ennen esitystä joukosta puuttui vielä yhden Jorma Kattisen esittäjä. Minua alkoi kiinnostaa kissa, koska minulla on ollut niitä kaikkiaan liki 10 elämäni aikana.
Jorma Kattinen olisi yksi arvovaltainen Tanssii eläinhahmojen kanssa-kisan päätuomareista. Joten hänen tanssiesityksensä olisi hyvin tärkeä( ainakin minun mielestä).
En ole koskaan laittanut mitään eläinhahmopukuja päälleni ja valitin, että mulle ei yleensä yhden koon puvut mahdu. Kaikki kannustivat vain valahtamaan puvun sisään ja vetämään isot kissan tassut ja valtavan pään päähän. Mitenkähän tällä kuumalla asusteella tanssitaan? Mieleen tuli jopa Masked singer....että kuinka ne kestävät sen ajan. Kyselin neuvoa Markolta, joka antoi avuksi vielä punaisen liinan, jota tanssissa käytettäisiin tuomaan esiin esimerkiksi taiteellisuutta. Hän neuvoi myös tekemään kahdeksikkoa, laajoja liikkeitä, että se näyttäisi yleisön silmissä joltain. Kun sitten pyörin lähes viimeisenä hahmona lavalla laulettaessa Ihme ja kumma-kappaletta
meinasi ilma loppua ja olin pyörtyä. Käännyin välillä selin yleisöön, että sain napattua vähän henkeä. En tiedä teinkö tarpeeksi laajoja kaaria yritin myös vaakaa, että tanssi näyttäisi siltä, että Jorma Kattisen esikuva mahdollinen "Hurma Uotinenkin" sanoisi: ei huano!
Kun olin
viimeisen piruettini tehnyt lähdin viimein lavalta hiessä ja hapen
tarpeessa en tiennyt mitä ajatella tästä kaikesta. Miten tämä esitys ja koko konsertti oli
todellisuudessa mennyt. Kukaan ei ollut onnistunut tallentamaan tätä neitsyyden
menetystä Jorma Kattisena.
Joku katsojista totesi, että Kattisen tanssi oli ihana...uskalsin hiukan epäillä. Katsoessani J.Kattista kuvassa totesin, että näytän huomattavasti paremmalta Jorma.K:na.
Katsojissa oli myös
kuorolaisia lasten ja lastenlastensa kera, jotka kertoivat nauraneensa itsensä
kipeiksi. Yksi äiti tuli lapsineen esityksen jälkeen vielä lavalle tutustumaan
hahmoihin ja halusi tervehtiä Saku Sammakkoa. "En minä uskalla",
totesi lapsi ensin. Häntä rohkaistiin ja hän huomasi, että Saku oli oikein
lempeä hienosti tanssiva sammakko.
Teksti: Päivi Lappalainen
Kuvat: Eija Liljavirt, Heidi Lindroos ja Zulfia Sorsa
https://ssl.gstatic.com/docs/picker/images/loading-32-v1.gif
