JOSKUS RIITTÄÄ KUN HYVÄKSYY TÄMÄN HETKEN

                            JOSKUS RIITTÄÄ KUN HYVÄKSYY TÄMÄN HETKEN


Vierailin Hämeenlinnassa muutama aika sitten ja uhmaten hiukan koronaakin. Tiedostin kyllä, että on tyhmää lähteä matkustamaan tällaisena aikana, mutta ystävyyssuhteet vaativat toisinaan huolenpitoa.

Hämeenlinnalainen naisystäväni Marjukka on myös runoilija, joka työskentelynsä ohella kirjoittaa muun muassa runokirjoja. Olemme syntyneet samalla vuosikymmenellä ja meillä molemmilla on pitkä työura. Toisinaan minusta tuntuu, että Marjukka pärjää paljon paremmin kuin minä kirjoittaen ja keksii uutta ja on todella huolellinen kaikessa mitä tekee. Toisaalta huomaan, että itse olen ehkä monipuolisempi, koska olen myös musikaalinen ja sävellän ja sanoitan myös jonkun verran. Toisinaan aistin hiukan kateutta itsessäni, mutta olen ajatellut, että sen voi hyödyntää ja muuttaa tekemiseksi ja se antaa myös voimaa. Mietimme molemmat tulevia kirjallisia projektejamme. Hän valmistelee uutta runokirjaansa, minä viimeistelen tulevia muistelmianijulkaisin juuri muistelmani. Kun tuttavapiiri kasvaa, saa keskustelujen kautta joskus myös uusia ideoita.

Kirjoituskilpailujen lisäksi tehdään erilaisia kokoomateoksia ja tutkimuksia, joihin halutaan omia kokemuksia vaikka korona-ajasta, tai joku Facebook-yhteisö kokoaa oman aforismiteoksen tms…
Marjukka totesi, että edellä mainitut ovat hyvia ideoita, mutta hänellä on juuri lähdössä muutama runo ja tarina tämän hetkisiin kirjoituskilpailuihin ja hänen täytyy viimeistellä niitä. Olisi mukavaa tehdä ja osallistua vaikka kaikkeen, mitä meneillään on, mutta hän on alkanut rajata tekemistään. Yksi syy on se, että huomaa olevansa töiden jälkeen niin väsynyt, että ei jaksa kuin syödä ja tuijottaa jotain tylsää tv-ohjelmaa loppuillan tai nukkua.
Hän kieltäytyy kutsuista ja pyynnöistä kohteliaasti.

Toisaalta mekin voisimme tehdä yhteistyötä ja julkaista yhdessä jotain. Ystävyytemme alkoi vuosia sitten samassa yhdistyksessä, jossa osallistuimme yhteiseen runokirjaan. Emme ole kuitenkaan saaneet jatkossa mitään sen kaltaista aikaan yhdessä. Ideamme eivät ole täysin kohdanneet, mutta olemme jatkaneet tapaamisiamme säännöllisesti vuosittain. Totesimme, että meitä “työn- ohessa-runoilijoita” tai sivutoimisia kirjailijoita taitaa olla suurin osa Suomessa. Harvoilla ja valituilla taideapurahat rullaa eikä silloinkaan jatkuvasti.

Kumpikin totesimme, että kun ikää tulee on pakko rajata ja keskittää tekemistään. On tehtävä se olennainen, itselle tärkein ja jos jotain muutakin niin laitettava tärkeysjärjestys. Elämässä tapahtuu kaikki niin hitaasti. Lepo on yksi tärkeimmistä asioista lähinnä palautuminen. Mutta myös läheisten kanssa oleminen.

Marjukalle on luonto aina merkinnyt paljon. Hän saa metsässä suunnistamisesta voimaa. Minä hyötyliikunnasta. Tulevaisuudessa luulen Marjukan näkevän itsensä enemmän tai vähemmän kirjailijana ja jättävän päivätyön mahdollisuuksien mukaan pois. Minä uskon löytäväni elämässä vielä jonkun luovan väylän, jossa voin työskennellä tai toimia vapaa-aikana. Toivon mukaan sellaisen, joka auttaa minua luovuuden taipaleella. Kun päivät ovat täynnä hulinaa ja touhua ei jaksa suunnitella kovin suuria. Tai jos suunnitteleekin, hyväksyy,
että hankkeen toteutuminen voi hiukan kestää eikä ota paineita siitä.
Joskus riittää, kun hyväksyy tämän hetken.

PIRISTYSTÄ KORONAN KESKELLÄ - VILLIKON VAUHTIVUODET LIFTATEN

Tämän melko pitkään jatkuneen koronataistelun keskellä on hyvä keksiä joskus jotain piristystä. Viimeistelin tulevia vauhtivuosieni muistelmia. Olin tehnyt niitä jo 8 vuotta enemmän tai vähemmän sivuduunina aina silloin, kun olen ehtinyt.

Aloitin vuonna 2012 Sitruunalehdon kursseilla ns. treenikirjoittamisen, jonka on aikanaan tehnyt tunnetuksi amerikkalainen kirjailija Natalie Goldberg. Parissa vuodessa kirjoitin lähes päivittäin muistojani noilta vuosilta, jolloin kiersimme silloisia rock-festivaaleja ympäri Suomea liftaten. Mukana oli useinmiten yksi ja sama ystävä, joka on saanut kirjassa nimen Ninni. Kirja pohjautuu tosiasioihin, joita minulle itselleni on tapahtunut. Muutin kuitenkin esimerkiksi luokkatovereideni ja ystävieni nimet. Suurin syy on se, että kaikki eivät halua omia nimiään mainittavan asiayhteyksissä ja jos löytää itsensä kirjasta niin saattaa loukkaantua, koska henkilö ei välttämättä olekaan aivan näköinen.

Tässä kirjassa siis kuvataan ja muistellaan kirjan nimen mukaisesti vauhtivuosiani ja kerrotaan kasvutarinani nuoresta tytöstä naiseksi.

Kävin myös Oriveden kesäkursseilla ja kurssin kirjoittajaohjaaja Johannes Keltto toimi jonkun aikaa coachinani. Näytin tekelettäni Kallion kirjoittajakoulussa Marketta Rentolalle, jolta sain roppakaupalla ohjeita. Löysin myös kustannustoimittajan, Jenny Peräahon, jonka kanssa työstimme epäsovinnaisesti kirjoitettua kasvutarinaa julkaistavaan kuntoon. Sanotaan, että kirja on siinä vaiheessa nk.valmis, kun se alkaa jo oksettaa. Uskon, että jokaiseen kirjaan voisi vielä jälkikäteen tehdä muutoksia, mutta jossain vaiheessa on luovutettava, kävi miten kävi.

Kirjan nimeksi ehdotettiin Liftaritytöstä naiseksi. Nimiehdotus kuvasi kirjaani, mutta halusin jotain vauhdikkaampaa.

Tein Facebookiin kirjalle nimikilpailun ja lähetin myös kutsun muutamalle ystävälleni. Kilpailu kesti vain muutaman päivän, mutta tuotti yli 30 mielenkiintoista kirjan nimeä. Voittajaksi valitsin yksimielisesti kahden melko samanlaisen ehdotuksen ja yhdistelmän:
VILLIKON VAUHTIVUODET LIFTATEN.
Tein samalla kaksi voittajaa onnelliseksi, koska palkitsen heidät kirjapalkinnolla.
Lisäksi lupasin kahdelle seuraavalle hyvälle nimiehdokkaalle kirjani lahjaksi, hekin tulivat iloisiksi, näin ainakin toivon.

Tuli hyvä mieli kaikille osallistujille. Monet kiittelivät ja tuli myös pidettyä yhteyttä ihmisiin, joita tiedän ja tunnen, mutta joita tapaan harvoin. Nimittäin kaikkia ei ehdi eikä tällaisena aikana muutenkaan tule tavattua. Tämä kohtaaminen herätti ilon tunteen myös minussa. Lisäksi kirjan kansi on ylöjärveläisen taiteilija-ystävättäreni Kristiina Lähteenmäki-Heinin maalaus, nimeltä Kysymyksiä. Tuhannet kiitokset Kristiinalle!
Olen hänen taiteensa ihailija.



Jos sinä tekisit omat nuoruuden muistelmasi, minkä antaisit nimeksi?
Mieti mikä sinun elämässäsi on sellaista , mistä haluaisit kirjoittaa.
Minä selvitin näillä muisteloilla itselleni, miksi olin sellainen kuin olin ja toimin kuten toimin. Lisäksi ne muutamat vuodet poikkesivat kovin ns. normaalista elämästäni, että piti kertoa tuleville sukupolville ja ainakin lapsilleni.